Ontuminen

Erityisesti kovat ja kosteat navetan käytävät sekä kovat ja huonosti suunnitellut parret aiheuttavat naudoille jalka- ja sorkkavaivoja. Kipu vaikeuttaa lehmän ylösnousua ja kävelyä. Kipu voi oireilla ontumisen lisäksi ruokahaluttomuutena, mikä heikentää naudan energiansaantia.

Suomalaisilla, pihatoissa pidettävillä lypsylehmillä vuonna 2012 toteutetussa ontumatutkimuksessa havaittiin, että jonkinasteista ontumista esiintyi 39 prosentilla lehmistä. Selvä ontuma oli 12 prosentilla lehmistä. Vuonna 2005 toteutetussa tutkimuksessa selvä ontuma oli 21 prosentilla lehmistä, joten suunta on oikea. Määrät ovat kuitenkin edelleen suuria.

Usein ongelmat jäävät tuottajalta havaitsematta. Tutkimuksissa on todettu, että tuottajat aliarvioivat ontuvien lehmien määrää karjassaan.

Kivuliaan sorkkavaivan myötä tuotos pienenee. Lisäksi tulee hoitokustannuksia. Lehmä menee poistoon eli teuraaksi siinä vaiheessa, kun sillä alkaa olla liikaa eläinlääkärin hoitoa vaativia sairauksia. Sorkkavaivat ovatkin lypsylehmillä yksi yleisimmistä poiston syistä utaretulehdusten ja hedelmällisyysongelmien ohella.

Ontumien hoitaminen ja ennaltaehkäisy parantaisivat sekä lehmien hyvinvointia että tuotosta. Tutkijat suosittelevatkin säännöllisiä sorkkahoitajan käyntejä tiloilla 2–3 kertaa vuodessa, olosuhteista riippuen. Sen on todettu tulevan ontumisen seurauksia halvemmaksi.

Jossain määrin tuotantorasitussairauksia voidaan ehkäistä. Yleismaailmallisia ratkaisuja ei aina ole, mutta esimerkiksi ontumisia voidaan vähentää välttämällä betonia ja rakolattiaa sekä ulkoiluttamalla nautoja ympäri vuoden. Utaretulehduksia voidaan vähentää hyvällä hygienialla ja turvallisilla lypsykoneilla. Ruokintajärjestelmän toteuttamiseksi ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta hyvällä suunnittelulla voidaan varmistaa, että kaikki naudat saavat riittävästi ruokaa ilman jonotusta.